sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Mun sy- sy- sydämestä puuttuu.. motivaatio.

Jokainen varmaan voi samaistua siihen, että toisinaan on se motivatsuuni vähän kateissa. Joskus suorastaan loistaa poissaolollaan. Minä en ole vielä tähän ikään mennessä oppinut ikäänkuin hallitsemaan sitä. Säätelemään sopivaksi. 

Sitä joko on ihan megalomaaniset määrät, ylitsevuotavaiset kerrassaan. Tai sitten tosiaan se toinen ääripää, kun koko motivaatio käsitteenä täytyy googlettaa tai katsoa sanakirjasta tavoittaakseen mitä se tarkoittaa. Sitä ei tule tasaisena, hallittavissa olevana virtana vaan se (anteeksi mielikuva) ryöpsähtelee kuin laatta rajussa oksennustaudissa.


Opiskelumotivaatio esimerkiksi. Sitä tuppaa itselle mieluisissa aineissa riittävän mutta sitten se aine, josta ne pakolliset kurssit on vaan käytävä.. uaaargh. Ikinä ei ole hajulukon siivoaminen vessan lavuaarista tuntunut yhtä tärkeältä! Opiskelujen suhteen on ainakin allekirjoittaneella vaan semmoinen juttu, että siinä tajuaa ettei siltä voi välttyä. Tehtävän tekemiseltä. Se on tehtävä, koska kurssi on päästävä läpi. Kurssi on päästävä läpi, koska muuten ei heru todistusta eikä koulu tule käytyä. Siinä on päämäärä, tavoite.

Otetaanpa sitten liikuntamotivaatio, joka samalla johdattelee koko postauksen ytimeen. Tämä kyseenomainen motivaatio on se, jota mun sydämeni halajaa. Ihan jo siinä perinteisessä sydän- ja verisuonitautien merkityksessäkin mutta myös siksi, että minäkin, Sokerikoukku-Sonja, olen kokenut liikunnan tuoman hyvän olon ja hetkittäin jopa euforisen hyvän olon. Miksei se riitä?

Kyllä minä päämääriä ja tavoitteita keksin liikunnallisessakin mielessä. Omalta kohdaltani voisin ajatella sellaisia olevan hyvän olon lisäksi oman kunnon nostaminen ja sitten ylläpitäminen, lihasmassan lisääminen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen, terveyden tukeminen, vireystilan hallitseminen, unenlaadun lisääminen... huhhuh, tätä listaahan vois jatkaa ihan loputtomiin!

Numeroitakin voin keksiä tavoitteeksi: - 15kg, tietty senttimäärä vyötärön/lantion/hauiksenympärykseksi, puolimaratooni, cooperi tietyssä ajassa, joku kuntotesti.. onhan näitä.

Siltikään liikkuminen ei ole koskaan ollut mulle sellainen itsestäänselvä osa elämää. Mulla ei ole koskaan ollut liikunnallista harrastusta, jos ratsastusta ei lasketa mukaan. Sekin oli aika tuulellakäyvää hommaa ja toisinaan kävin useamman vuoden ajan ahkerasti ja sitten oli vuosia etten käynyt ollenkaan. 

Olen aina harmitellut sitä etten hakeutunut tanssin pariin. Mun kotikaupungissa vaihtoehtoja ei juuri ollut, piirit olivat pienet ja tuskallisen tietoinen olen ollut aina siitä, että oon muita isompi nimenomaan pituuden osalta. Se, että on tosi pitkä tosi aikaisin tarkoittaa tietysti sitä että se oman kehon hallinta heittää vähän häränpyllyä. Jos mielikuva auttaa, niin kuvitelkaa bambi liukkaalla jäällä. 

Niinpä.


Pidän silti monenlaisesta liikunnasta. Tänä kesänä olen oivaltanut pyöräilyn ihanuuden. Joitakin vuosia takaperin tajusin, että hiihtäminen on aivan mahtavaa. Ratsastaminen on kivaa, kahvakuulailu ihan huippua, uimassakin tykkäisin käydä jos halli ei olisi niin ruuhkainen, sulkapallon pelaaminen on hauskaa ja tennistäkin mielelläni kokeilisin. Oikeastaan en keksi mitään mitä en haluaisi näin teoriassa kokeilla (paitsi golf). Käytäntö on sitten aina eri asia, kun pitäisi oikeasti kehdata mennä :D Mun pointti on kuitenki se, että mitään antipatiaa liikuntaa itseään kohtaan mulla ei siis ole.

Minun mielikuvissani sellainen tasaisena, lempeänä virtana soljuva motivaation puro on hyvä. Se on kuin mikä tahansa itselle mieluisa liikunta. Hyvä. The Hyvä. Sitä on aina tasaisesti tarjolla ja se saa laittamaan lenkkarit jalkaan kun sopiva aika tulee tai keksii Pikku kakkosen aikaan tehdä pikaisen kahvakuulatreenin. Sopii sinne arjen sekaan.

Ja se vatsatautituotoksen lailla ryöpsähtelevä motivaatioyrjö sitten, joka väkipakolla kouristelee tiensä ulos, nieletyttää loput kitkerät pisarat pakolla alas ja jättää hikikarpalot otsalla nojailemaan vessanpönttöön on se, miten koen oman liikuntamotivaationi ilmentyvän. Tulee yllättäen ja loppuu yhtä yllättäen.

Viikko tai kaksikin saattaa mennä ihan hyvällä sykkeellä, kun tulee melkein joka päivä itseään liikutettua. Silloin se jatkuva hyvä olokin viipyilee huudeilla ja lisää todennäköisyyttä että seuraavanakin päivänä tulee lähdettyä lenkkipolulle. Käy jo mielessä, että hitsi, ehkä nää kilot tästä tippuisikin. Lupaa itselleen ettei ala suorittamaan liikaa tai ota hampaat irvessä tosissaan. Ihan vaan oman hyvän olon vuoksi tekee vaikka ne kivistävät lihaksetkin hymyilyttää sellaisella positiivisesti masokistisella tavalla.

Mulla on vahva taipumus alkaa suorittamaan ja silloin yleensä mennään metsään. Ainakin tässä tuntuis ettei se ole vastaus, kun tavoitteena on keksiä sellainen liikuntamotivaation ikiliikkuja. Joka pitää liikkumalla itsensä liikkeessä, ymmärrättekö? Tasaisesti, itsestäänselvästi, suorittamatta, ajattelematta sen kummemmin.

Sitten pläts, liikuntaripuli helpottaa ja meitsi passivoituu taas sohvaan kännykän ja karkkikupin kanssa. Mitä ihmettä tapahtui?!

En koe oloani kotoisaksi tässä höttöisen pehmeässä ja valuvassa minussa. Joskus kuvista näkee sen tyypin, joka ei viihdy. Kumararyhtinen, keskivartalolöysä, tuimailmeinen nainen. Toisinaan se sama vittuuntunut ämmä vilkaisee peilistä, kun kuljen ohi. 

Bikini fitness eikä edes fitness ole mun tavoite. Mun tavoite on olla ihan tavallinen, itseensä tyytyväinen, normaalipainoinen nainen. Sellainen, joka voi luottaa omaan kroppaansa että se jaksaa. Arkea ja kantaa toisinaan jotain raskaita tavaroita, aukaista purkkeja, lapioida. Juosta viis kilsaa ja jäädä eloon. Ei haittaa että vatsaan jää löysää. Vähän silti harmittaa että näyttää siltä että lasten viime kesänä kadonnut rantapallo on puolityhjänä mun vatsassa.


Kerropa sun salaisuutesi, jos koet olevasi siinä pisteessä että motivaatio on siellä taustalla kokoajan valmiina hyppäämään trikoisiin? Jos olet samassa jamassa niin vertaistuelliset kommentit on enemmän kuin tervetulleita! Olenko näiden ajatuksien kanssa yksin vai voiko näihin yhtyä? Sana on vapaa.

Jos seuraat blogin instatiliä (@dobermami) niin tiedät, että tänään sielläkin samaa asiaa pohdin. Jos et seuraa niin nyt ois hyvä aika aloittaa! Suora linkki tässä.


Ja hei psssst..
Postauksen kuvat on ottanut ihana Paula Tavasti, jonka muita töitä voit vilkaista täältä. Kuvat valitsin siksi, että sitä vittuuntunutta ämmää ei näissä näy :D 

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Pippuricollegehuppari Jujunan tyyliin









(Etukäteispahoittelut siitä, että teksti näkyy noi typerästi. En kertakaikkiaan saa sitä normaaliksi vaikka mitä teen.. )

Eilen kerroin teille testaamastani Jujunan miesten paitakaavasta. Toinen kolmesta testattavasta kaavasta oli naisten huppari, jossa oli jälleen runsaasti vaihtoehtoja varioimiseen. Minulla oli uupelo aivan tavallisesta pitkästä hupparista. MIWistä kuositellulla kaavalla olen tehnyt sellaisen kuuminta hottia olevan vinovetoketjullisen hupparin mutta se on näille vaakalukemille turhan piukka ja jää leggareiden kanssa pikkuisen liian lyhyeksi. Ellokselta tilatussa valmishupparissa taas hihat ovat pikkuisen liian lyhyet kuten yleensäkin.

Minä olen siis 182 (tai kolme, mittaushetkestä, mitasta ja mittaajasta riippuen) cm pitkä ja tällä hetkellä kokoa L/XL. Naisen painoahan ei saisi kysyä, eikä minusta tunnu kauhean mukavalta sitä kertoakaan mutta sanotaanpa näin että minua ei punnittaisi enää neuvolassa :) Kiloja oleellisempi tieto ovat kuitenkin senttimääräiset mitat. Rinnanympärykseni tällä hetkellä on 104cm, vyötärö 94cm ja lantio 114cm. Se tekee minusta varmaankin päärynän vartalotyyppini mukaan? Ei siinä, päärynä on herkullinen hedelmä :D

Valitsin hupparin koon mittataulukon mukaan enkä muistaakseni kaavojakaan tarkistusmitannut, vähän kokeillaksenikin kuinka hyvin mittataulukko vastaa todellisuutta. Valitsin koon rinnanympäryksen perusteella, joka koossa 46 vastasi omaani prikulleen. Vyötärön ja lantion osalta mittataulukon antamat mitat jäivät miinusväljyyksille mutta silmämääräisesti arvioin mitoissa olevan valmiina väljyyttä aika kivasti ja annoin palaa. Otin rintamuotolaskoksellisen mallin. Muotolaskos ei reilussa hupparissa asetu siihen, mihin pitäisi eikä oikeastaan ole edes tarpeellinen.

Kun huppari oli viimesilausta vaille valmis, epäröin josko helmakäänne olisi kaivannut kuminauhaa tuomaan pussimaista lookia, kun huppari vaikutti niin väljältä. Päätin, että oikeastaan se on kiva just tällaisena pikkuisen oversize- mallina, joka päällä ei tarvitse muistaa vetää vatsaa sisään :D 

Olka on minusta tässäkin (kuin myös miesten paitakaavassa) hieman madallettu ja erityisesti ylisuureen huppariin se sopii kuin nyrkki silmään! Koska olen pitkä, niin tein kaava-arkilta suoraan kahdesta pituudesta sen pidemmän, eli tunikamittaisen hupparin ja yllätyksekseni se on tunikamittainen jopa mulle. Hihaa pidensin viitisen senttiä mutta ilmankin olisi varmasti pärjännyt. Oikeaan sivusaumaan tein taskun vaikkapa autonavaimia varten, jotka laukussa ärsyttävästi väistelevät niitä tavoittelevaa kättä.

Hupparin ainoat yksityiskohdat ovat hupun nahkaiset nyörinlävet, jotka tein tällä ohjeella. Nahkalätkät ompelin myös vetskarin vetimeen ja hupunnyörien päihin stoppareiksi. Tummansinistä nahkaa olen saanut joulukalenterista.

Kangas on Noshin navya pippuricollegea, josta (esipesty) metri riitti tähän huppariin juuri ja juuri. Kangas on siis extraleveää. Pikkuisen piti leikatessa kikkailla mutta tarkka leikkuusuunnitelma tulee selkärangasta pukuompelukoulun ajoilta. Kaavan ohjeet antavat menekiksi tässä koossa 190cm, joka on varmasti aika reilu arvio mutta taatusti piisaa sellaisellekin ompelijalle, joka ei jaksa kaava-asettelun kanssa pelata. Ärsyttävää pelkästään puuvillaisissa neuloksissa on se, että tämäkin vinksahti esipesussa kieroon. Leikatessa oli siis valittava leikkaanko tuon eläväpintaisen raitakuvion mukaisesti vai langansuuntaan. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Tykkään tästä hupparista aivan mielettömästi! Kaava on todella monikäyttöinen ja minusta on kiva, että kokoja on ihan taskukokoisesta meihin muhkumpiin ja vieläkin muhkumpiin! Kaava sopii aloittelijallekin, sillä se sisältää ompeluohjeet ja kirjallisia tarkennuksia. Sanoisin nyt kahden kaavan kokemuksella, että Jujunan kaavat ovat pikkuisen reilulla mitoituksella tehtyjä. Se on aina kiva, kun voi valita kokoa pienemmän kuin oikeasti on ;) Ohjaan silti aina mittataulukon tulkitsemisen lisäksi tekemään muutaman tarkistusmittauksen kaavasta, jotta säästyy säätämiseltä ompeluvaiheessa.

Suositukset ++





torstai 30. kesäkuuta 2016

Friikit vol 1 & 2 sekä Jujunan kaavan testausta

Pääsin Jujunan kaavatestaajien joukkoon mukaan tuossa taannoin ja viime viikolla sain mieluisaa postia. Miesten paidan ja hupparin sekä naisten hupparin kaavat nimittäin. Aloitin omalla hupparilla, koska sellaiselle oli oikeastikin tarve mutta silti esittelen teille nyt ensimmäisenä sen toiseksi valmistuneen eli miehen paitakaavalla tehdyn t- paidan omalle ukkokullalle.

Kaavassa on kokoja tosi reilulla skaalalla koosta 44, kokoon 66 asti. Oma mies edustaa keskikastia ja hänelle valitsin paitaan koon 54. Hän on kropaltaan ihan selvä V ja mittataulukostakin rinnanympärys on aina isoin, vyötärön ympärys vastaa yleensä kokoa pienempää ja lantionympärys taas siitä yhtä kokoa pienempää. Niin myös tässä Jujunan kaavassa. Koska Metallimies tykkää väljästi istuvasta paidasta, uskalsin valita koon pelkän rinnanympäryksen perusteella enkä väljyyksiäkään räknännyt ollenkaan. Ympärysmitta osui kahden koon väliin ja valitsin noista suuremman. Jos haluaa tyköistuvamman mallin niin voi huoletta valita kahdesta koosta pienemmän tai jopa kokonaan yhtä kokoa pienemmän.


Minusta oli kiva, että kaavassa oli tarjottu eri varioimisvaihtoehtoja ihan tavalliseen t- paitaankin. Metallimies on, monen muun suomalaismiehen tavoin, aika rajoittunut värivalikoiman suhteen ja vielä rajoittuneempi kuosivalikoiman osalta. Koot.fi:n Freak Circus on kuitenkin ollut miehelle se The Kuosi, johon hän ihastui ensisilmäyksellä. Ekan erän friikeistä hänellä jo paita on. Lisään senkin tähän postaukseen myös vaikka paita onkin tehty eri kaavalla ja valmistui jo viime vai toissakesänä :D Toisen erän friikkejä ostin kankaiden yöstä ja tästä mies tykkäsi vielä ekaa versiotakin enemmän. Vaikka viimeksi juhannuksena kuultiin julistus siitä, että hän kelpuutta kaksi väriä: mustan ja mattamustan, niin rohkenin silti yhdistää tähän värin miehen oman väripaletin ulkopuolelta.

Koska eka friikkipaita on ihan plain and simple niin halusin pikkuisen edes kikkailla tämän kanssa. Jujunan paitakaavassa jo mainitsemani variaatiovaihtoehdot tarjosivat vastauksen ja päätin maustaa paitaa etukappaleen vinolla pitkittäisellä leikkuusaumalla. Friikit on siitä haastava kangas mätsätä mihinkään yksiväriseen, että sen pohja ei ole puhtaan valkoinen vaan aavistuksen harmahtava. Tummat kohdat kuosissa ovat kuitenkin jännästi punertavan ruskeita, harmaita ja löytyypä raportista häivähdys sinistä ja ihan punaistakin. Tähän varmastikin olisi parhaiten sopinut sellainen kivipesty ruosteenpunainen mutta en vastaavaa ole nähnyt kuin eräässä miehen t- paidassa, jota en yllättävästikään saanut saksia tähän :D

Aivan vasta fiilisteltiin miehen kanssa nuoruusvuosia ja kuunneltiin Kornia, joka on kuulunut molempien levylautaselle ihan teinivuosista lähtien ja Freak circus kangas kädessäni välähti mieleeni idea. Aivan itsenäisesti en tätä projektia voinut suorittaa mutta onneksi hyvä ystäväni, NauravaNappi- blogin Laura, suostui Silhouette- kalvoleikkurinsa kanssa avustamaan.

 
Hieman poukkoillen etenee tämä teksti mutta palataan nyt vielä hetkeksi kaavaan. Uskon, että kaavassa on tarkoituksella hieman madallettu olka, sillä olen tämänkin paidan lisäksi nähnyt muita samalla kaavalla valmistuneita paitoja, joissa hihan sauma ei osu suoraan olkaan. Metallimiehellä on muuta kroppaa isompi yläosa ja erityisesti rintakehä on ympärykseltään suuri. Hänellä on pitkät kädet ja leveä selkä mutta kapea lantio. Selkä on paremmin pitkä kuin lyhyt. 

Jujunan paitakaavaan tein seuraavat pienet muutokset: hiha-sivusaumojen ompelun jälkeen jouduin toteamaan, että miehustakappaleille syntyi vedoksia kainaloon. Purin ja lyhensin sivusaumaa hieman (ts. madalsin kainaloa) mutta koska en tässä vaiheessa enää voinut pyöriön mittaa muuttaa, niin muutoksen täytyi jäädä niin pieneksi, että ompeluvaiheen syöttämisellä/venyttämisellä saisin eron tasoitettua. Se auttoi hieman, mutta vaatii seuraavaan paitaan varsinaisia kaavamuutoksia. Tämä ongelma on todettu kaikissa muissakin kaavoissa eli se ei kerro kaavan toimimattomuudesta vaan siitä, että Metallimies poikkeaa ylävartalonsa osalta keskivertomitoista, joita kaavoittaessa noudatetaan :) Hihaa lyhensin hieman, koska minun makuuni se oli lyhythihaiseksi aika pitkä. 

Sekä minulta että Metallimieheltä itseltään tämä kaava saa suositukset! :)


Tähän loppuun se jo mainitsemani ainakin vuosi sitten valmistunut Freak Circus vol 1. paita, joka on ollut Metallimiehen lemppari. Koot.fi- kauppaan kiitosta siitä, että friikkien materiaali on aivan superihanaa - joustavaa, ohkaista, sileää. Me tykätään :) Samaa laatua on ollut puljun muutkin oman tuotannon trikoot, joita mulla on ollut.

Tässä JTKK- kaavalla tehty ekan erän friikkipaita (tässäkin kaavassa hihan pituus on mun silmään turhan pitkä).

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Pikkusiskon kolmannet syntymäpäiväjuhlat








Synttärihuuma senkun jatkuu täällä blogissa! Sunnuntaina vuorossa oli Pikkusiskon juhlat ja olihan meillä taas mukavaa :) Perinteisesti (jo kolmatta vuotta peräjälkeen) meillä oli pienet grillihipat siinä samalla ja maittavien grilliherkkujen päälle kumottiin kakkukahvit. Bileet pidettiin perhepiirissä, kummien keralla.

Minusta juhlien järjestäminen on stressistä huolimatta i-ha-naa ja nytkin näpertelin kaikkea pientä koristetta ja tietysti leivoin. Menun sekä kahvileipien suunnitteleminen on puoli hupia ja tehdään se aina miehen kanssa yhdessä, kuten useimmiten myös tarjottavat. Metallimies pitää huolen suolapaloista ja minä makeista, niin tälläkin kertaa :)







Suolaisen puolen tarjottavat löytyivät, kebakkoja lukuunottamatta, uusimmasta Pirkka- lehdestä. Pöydässä oli siis Dijon- perunasalaattia, pekoniin käärittyjä makkaroita ja jollain grillimaisterin ohjeella tehtyjä kebakoita. Salaattipuolella hurjistutti vesimeloni-hai, joka uiskenteli pöytään tuoden mukanaan viinirypäleitä, tuoretta ananasta, karhunvatukoita ja vadelmia. Huisiin hai- herkkuun katsoin vähän osviittaa The Realm of Maria- blogista. Suolaiset tarjottavat menivät viimeistä murua myöten parempiin suihin eli valitsemamme ruokalista oli siis varsin onnistunut :)















Makeita herkkuja tein kahden kakun ja yhden söpöstelyherkun muodossa. Vaahtokarkkiballerinoihin idea on löytynyt Pinterestistä ja ne väkertelin lähinnä somisteeksi ja tyttöjen herkuksi. 

Juustokakku on tehty Kulinaari- blogin ohjeella ja siinä on sellainen catch-a-fish kuin Brunbergin suukkoja piilotettuna juustomassan sekaan. Namiiiiii! Tämän kakun suhteen vähän strömssäsin, kun päällimmäinen mansikkamassa ei hyytynytkään. Kääks, katastrofin aineet olivat kasassa, kun koristelu mielessäni vapautin kakun irtopohjavuoan reunuksesta ja päällinen valahtikin pitkin pöytää. Tilanne vaati vähän merimiesten kieltä. 

Vaihtoehtokartoitus ja ystävän antama puhelintuki johdattivat minut tekemään uuden päällisen vaikka pelkäsinkin sen luiskahtavan kakun päältä pois, kun en saanut kaikkea vanhaa täytettä kaavittua kakun pinnasta pois. Varmuudeksi laitoin uuteen päälliseen peräti kolme liivatetta JA valkosuklaata sulatettuna eikä uusikaan täyte hyytynyt aivan kuten olisi pitänyt. Varoituksena tulevaisuuden itselle ja teille muille: Lidlin Belbake- liivatteet eivät välttämättä ole ne parhaimmat vaikka olen niillä aivan onnistuneitakin kakkuja leiponut. 

Jännitysnäytelmästä huolimatta juustokakkukin päätyi pöytään ja oli hyvää. Sain palautetta, että jos löysästä välikohtauksesta en olisi maininnut, niin kukaan ei olisi tiennyt kakussa olevan mitään "vikaa". Koristelut toteutin yksinkertaisesti pursottelemalla varsinaisesta synttärikakusta ylijääneillä kermavaahdoilla tuollaisia kukkia. Pari perhosta kukkaketoon, sokerihelmiä ja avot!

Täytekakku sensijaan onnistui juuri kuten olin mielessäni kuvitellutkin. Kakku koostuu tutuista elementeistä: sokerikakkupohjasta ja moussetäytteestä. Molempiin ohjeet Kinuskikissalta. Täytteenä on tyttöjen yhdessä valitsemat maut - vadelma ja kinuski. Aivan ehdottomasti halusin kuorruttaa kakun kermavaahdolla, koska sokerimassan ällömakeus ei nyt houkuttanut eikä ollut mitään kivaa ideaakaan mielessä massalla toteutettavaksi. Tällaisia ombre- kakkuja sensijaan olen ihaillut jo pidempään ja niinpä se päätyi toteutettavaksi. Minulla ei ole oikeita leipurin välineitä ja pinnan tasoittaminen on tehty ihan nuolijan/kaapijan avulla, joka ei ihanteellisin ratkaisu ole. 

Kakun viimeistelin pursottamalla päälle pari ruusua, ripottelemalla siihen tuoreita marjoja, syreenin kukkia ja lehtiä (ainakin kukat ovat syötäviä, lehdetkään tuskin myrkyllisiä) ja pehmeitä vaaleanpunaisia sokerihelmiä. 

Minun silmääni täydellisen kaunis kakku vaikka itse sanonkin.














 




Meillä on siis talossa enää yksi taapero, kun Pikkusiskokin astui leikki-ikäisten ihmeelliseen maailmaan. Neuvolassa piipahdettiin eilen mitottavana ja tekemässä pari "palikkatestiä", niistä lisää toisella kertaa. 

Lahjoja neitokainen sai muutamia mainitakseni potkulaudan, pienen hiekkalaatikon takapihalle laitettavaksi, oman isojen tyttöjen pyyhkeen (meillä käytetään vielä osittain niitä vauvojen huppupyyhkeitä), vaatteita, piirrustusvälineitä, palapelin, My Saga- koruun uuden helan ja My Little Pony- figuureja.

Kiitos juhlista vieraille <3


torstai 2. kesäkuuta 2016

Yhdeksänvuotias

 

Huhtikuun ekana viikonloppuna me juhlittiin mun ihanaa, iloista ja hevosiin hurahtanutta esikoistytärtäni. Omaa saamattomuuttani syntymäpäivät päätyvät tänne blogiin vasta nyt, kun Pikkusiskon sunnuntaina juhlittavat syntymäpäivät painavat päälle.

Aiheeksi valittiin tietysti hevoset. Teemaväreiksi vaaleanpunainen ja kulta. Askartelin pientä koristetta ja ostin kertikset sopimaan teemaan. Kertakäyttöastioihin turvaudun ensinnäkin siksi, että meillä ei riittäisi samanlaisia astioita kaikille ja minua se vähän häiritsee. Minusta lastenkutsuille voi kertiksiäkin laittaa, aikuisille laitan sitten sillä erilaistenkin astioiden uhalla oikeat posliiniset/lasiset astiat. Toisekseen pelkään, että ne vähäisetkin astiat meillä hajoaa, kun tällainen pienehkökin tyttölauma saa kyllä sen verran sokerihysteriaa aikaaan että lasinsirujen uhka on todellinen :)


¨




Tuolien selkänojiin askartelin jokaiselle ruusukkeen, jonka saa viedä kotiin mukanaan. Aika moni veikin. Ensin oli ajatuksena järjestää jotain pientä hevosaiheista kilpailua, joissa ruusukkeet sitten olisivat palkintoina mutta tiedän Isosiskon olevan vielä äitiänsäkin huonompi häviäjä eikä hän siitä syystä pidä kilpailuista. Niinpä päätettiin jättää kilpailut pois että päivänsankari saisi omanlaisensa päivän :)




Pientä ohjelmaa kuitenkin oli. Useampien vuosien kaverisynttärikokemuksella uskallan sanoa, että vähän ohjelmaa estää mukavasti konfliktitilanteiden syntymistä, silloin kun lapsilla ei ole leikittävistä leikeistä yksimielisyyttä. Kina tai riita on viimeinen asia, jota haluan joutua setvimään syntymäpäiväjuhlilla.

 Ohjattuna leikkinä oli 'piirrä ja arvaa'- leikki, jonka isännöi Metallimies sillä aikaa kun minä touhusin keittiössä. Toinen etukäteen päätetty ohjelmanumero oli onginta, johon meidän avonainen portaikko soveltuu erityisen hyvin. Palkintona taisi olla niinkin innovatiivinen yllätys kuin karkkia. 

Täytekakku ei ole lastenkutsujen suursuosikki mutta leivoin sen silti. Meillä kuitenkin käy sukulaisiakin juhlistamassa synttärisankaria ja aikuiseen makuun kakku sopii hyvin :) Sokerikakkupohjaan tehdyn kakun välissä on mangomousse ja Daim- kinuskimousse Limepippuri- blogin ohjeen mukaisesti. Varmasti tälläkin kertaa sipaisin täytteiden alle kerroksen Lime tai Lemon Curdia vaikka en sitä enää muistakaan. Kuorrutteena on värjättyä kermavaahtoa ja (huolellisesti pesty) Schleich- hevonen neidin omasta tallista. Minusta tällainen liukuvärjäys- efekti on tosi kaunis. Kakun päälle ripottelin vielä kullanvärisiä pehmeitä sokerihelmiä.








Lasten makuun on tietysti popparit ja tein jokaiselle annokset valkosuklaalla kuorrutetuista popcorneista. Nämä olivat minustakin hyviä :) Toteutus on niinkin yksinkertainen kuin popparien valmistus perinteiseen tapaan ja sitten valmiin annoksen päälle sulaa suklaata.

Suolaisena herkkuna oli Kana-pekoni-ananaspiirakka, josta en hoksannut ottaa kuvaa kun en sitä lapsille laittanut tarjolle ollenkaan ja kuvat on napsittu silloin. Tuota linkin ohjetta voin todellakin suositella!

Hevosteeman mukaisesti tein hevosenkenkäkeksejä. Niihin en kajoa enää koskaan tämän jälkeen. Pikkuleipätaikina ei voisi olla veemäisempää leivottavaa! Yritin pursottaa jos jonkinlaisin eri ratkaisuin mutta lopulta huonoista vaihtoehdoista paras oli muotoilla pötköt käsin. Tasalaatuisia hevosenkenkiä en saanut, ja häpeillen näytin erää Isosiskolle luvaten keksiä jotain muuta. Tyttö kuitenkin vakuutti, että keksit ovat oikein hyvännäköisiä ja kelpaavat kyllä. 

Keksejä on dipattu sulassa suklaassa ja niihin on laitettu "nauloiksi" samoja sokerihelmiä, joita on kakunkin päällä. Pikkuleipätaikinan ohjeena on Kinuskikissan murotaikina.






 Erikoisin herkku näillä synttäreillä oli Pinterestin syövereistä kaiveltu Chocolate Peanut Butter Gooey Butter Cake eli (oma vapaa käännökseni): Tahmea suklaa-maapähkinävoikakku. Tämä ei ole nopea eikä varsinkaan edullinen herkku mutta aivan taivaallisen hyvää! Minä olen ehkäpä maapähkinävoin suurin fani ja jos sinäkin olet niin tätä reseptiä et voi missata! Koska jouduin näkemään sen vaivan, että käänsin reseptin suomeksi niin tässäpä se tulee teillekin. Muutaman pienen modifikaation tein alkuperäiseen verraten mutta krediitit silti tuonne How to nest for less- sivustolle.
 


Tahmea suklaa-maapähkinävoikakku

Pohja: 
1 pakkaus valmista suklaakakkujauhoseosta (minä ostin Lidlistä, pakkauskoko 430g mutta alkuperäisessä ohjeessa on 520g eli molemmat käy)
1 muna
8 rkl sulatettua voita

Täyte:

2 kingsize- pussia Reese's Peanut Butter Cup Miniatures- karkkeja (Lidlistä löytyy ja pussit ovat siis nimestä huolimatta surkean pieniä)

Kuorrutus:

225g tuorejuustoa (minulla tästä 1/4 vaniljatuorejuustoa koska sitä oli kaapissa nökönen)
2,5dl maapähkinävoita (minulla tästä 1/2dl verran Nutellaa samasta syystä kuin yllä)
2 munaa
1 tl vaniljasokeria
8 rkl sulatettua voita
400g tomusokeria


Yhdistä kakkumix, muna ja sulatettu voi. Sekoita hyvin. Taputtele seos hyvin voidellun noin 20x30cm kokoisen vuoan pohjalle. Kuten kuvasta näkyy minä tein kakun sydämen muotoiseen irtopohjavuokaan ja sekin ratkaisu pelitti aivan mainiosti. Paloittele Reese's karkit ja levitä pohjan päälle. 

Sekoita tuorejuusto ja maapähkinävoi, kunnes seos on tasaista. Lisää munat, vaniljasokeri ja sulatettu voi. Sekoita. Lisää tomusokeri ja sekoita taas. Kaada kuorrute pohjan ja täytteen päälle ja tasoita lastalla.

Alkuperäinen ohje kehottaa paistamaan noin 50 minuuttia 175- asteisessa uunissa, mutta minä paistoin kyllä paljon kauemmin. Huomionarvoista tosin on, että meidän uuni on ikivanha. Parhaan paistoajan löydät kokeilemalla mutta muista, että keskustan tuleekin jäädä löysäksi. Anna kakun asettua vähintään 30 minuuttia, mieluiten pidempään. Jos säilytät kakkua jääkaapissa (kuten suosittelen tekemään) niin ota se kuitenkin hyvissäajoin esiin ennen tarjoilua. Muutoin sitä on tosi hankala leikata kun kaikki suklaa on kovettunutta.

 


Tällaiset syntymäpäivät tällä kertaa. Esi vuonna onkin luvassa huikeat paardit, kun neitokaisella tulee eka vuosikymmen täyteen! Jotain spessua on ehdottomasti keksittävä. Tulevana viikonloppuna siis juhlitaan toista tytärtä ja leipomukset sekä koristelut on vasta mietinnässä. Kiire on paras kannustin ja suunnittelun sijasta blogin päivittäminen aina fiksua! :)


Meinaatkos laittaa tahmean kakkusen testiin? Tykkäätkö itse järjestää tällaisia edes löyhästi jonkun teeman mukaisia syntymäpäiviä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...